Kiitokset viidestä vuodesta

Viisi vuotta on hurahtanut Loviisassa toisaalta nopeasti ja toisaalta hitaasti. Aika jakautuu koronaa edeltävään ja koronan jälkeiseen aikaan. Aika ennen koronaa tuntuu olevan kaukana muinaisuudessa. Kirjoitan tätä työhuoneessani, jonka oven suljen viimeisen kerran huomenna. Kuulen iloisia lasten ääniä ja muistan sen synkän hiljaisuuden, joka talossa oli pandemiasta johtuvien sulkujen aikana. Toivon, ettei sellaista enää tule vastaan.

Muutin Loviisaan heti, kun se oli mahdollista. Olen tehnyt enimmäkseen pitkää työmatkaa ja oli todella ihanaa kävellä muutaman sadan metrin matka työpaikalle. Loviisa on kaunis kaupunki kuljeskeluun ja sen on tullut laajemminkin tutuksi juoksuharrastuksen myötä. Mi-talo on ollut tunnelmallinen työpaikka ja tukikohta.

Suurimmat kiitokset annan Loviisan kansalaisopiston henkilökunnalle, jonka kanssa olemme tehneet yhdessä työtä hyvässä hengessä ja innostuneesti, vaikka tielle on sattunut monenlaista ongelmaa ratkottavaksi. Kiitokset myös mahtaville tuntiopettajille, joista osan tunnen myös kurssilaisena. Opiskelijat ovat usein tämän työn paras puoli ja saavat opettajat jatkamaan vuodesta toiseen.

Viimeisen työkuukauden aikana olen huomannut, että olen mukana yllättävän monessa mukana. Kiitos kaikille niille, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä.

Olen tutustunut myös kaupungin yrityksiin asiakkaana. Sakura on toiminut pääruokkijanani Loviisassa, R-kioskilta on tullut haettua useana aamuna croissant sujuvalla ”ranskalla” kommunikoiden, Favoritin pikkupullat ja Miaksen löydöt ovat piristäneet päivää.

Kiitos!