Svartholman merilinnoituksen perustaminen
Suomi oli 1700-luvulla vielä osa Ruotsia. Ruotsi oli 1600-luvulla noussut suurvallaksi, mutta menetti suurvalta-asemansa 1700-luvun alkupuoliskolla, koska sekä vuonna 1721 päättynyt Suuri Pohjan sota (1700–1721) että 20 vuotta myöhemmin käyty hattujen sota (1741–1743) päättyivät Ruotsin tappioon. Sotien päätteeksi solmittujen Uudenkaupungin ja Turun rauhansopimusten myötä Ruotsi menetti Kaakkois-Suomen Venäjälle. Itärajan puolustamisesta tuli entistä hankalampaa, sillä myös linnoituskaupungit Hamina, Lappeenranta ja Savonlinna jäivät Venäjän puolelle. Tarvittiin uusi linnoituskaupunki.
Uuden linnoituksen sijoituspaikaksi oli muutamia vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto oli Porvoo, mutta se sijaitsi hieman liian kaukana rajasta. Toinen vaihtoehto oli Markkinamäki Kymijoen läntisellä rannalla, mutta se sijaitsi puolestaan hieman liian lähellä rajaa. Omilla joukoilla ei olisi ollut riittävästi aikaa valmistautua puolustukseen, jos venäläiset olisivat hyökänneet. Lisäksi Markkinamäen läheisyydessä sijaitsi rautaruukki, jonka omistaja ei halunnut kaupunkia niin lähelle, koska pelkäsi sen hankaloittavan puunsaantia ruukin tarpeisiin. Parhaalta tuntuva vaihtoehto oli Degerbyn ratsutilan alue Pernajan pitäjässä. Alue sijaitsi syvän lahden suojissa, jonne oli helppo rakentaa satama. Niinpä vuonna 1745 perustettiin Degerbyn kaupunki. Kaupunki sai tapulioikeudet eli oikeuden harjoittaa ulkomaankauppaa.
Seitsemän vuotta myöhemmin, vuonna 1752, Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vieraili kaupungissa tarkastusmatkallaan. Vierailun seurauksena kaupungin nimi muutettiin Degerbystä Loviisaksi kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan. Augustin Ehrensvärd laati 1740-luvulla itäisen Suomenlahden kattavan linnoitussuunnitelman. Tämän suunnitelman mukaan piti rakentaa maa- ja merilinnoitukset Helsinkiin ja Loviisaan. Helsinkiin rakennettiin vain merilinnoitus Sveaborg (eli Viapori, nykyisin Suomenlinna). Tänne Loviisaan rakennettiin Svartholman merilinnoituksen lisäksi mantereelle bastionit Ungern ja Rosen sekä kaksi miehistörakennusta ja komendantintalo, jossa toimii nykyään Loviisan kaupungin museo.
