Polut ja hiihtoladut lähellä kotia ja sydäntä
Fanny Stam, liikunnanohjaaja, Antinkylä. Tytär Vilja, aviomies Ville Ravi.
”Olemme molemmat, mieheni ja minä, alkuperäisiä loviisalaisia. Minä asuin lapsuuteni ja nuoruuteni maaseudulla Ruotsinpyhtään Kuninkaankylässä. Minulla oli kolme sisarusta, joten aika ei käynyt pitkäksi kylällä. Ja kävinhän minä koulua Loviisassa.
Totta kai teini-iässä halusin olla enemmän kaupungilla, joten saatuani mopokortin ajoin usein Loviisaan. Ystäväni innostamana aloin harrastaa aktiivisesti jalkapalloa. Usein treenien jälkeen jäin hänen luokseen yöksi Loviisaan. Nuorena urheilun lisäksi aika kului kaveriporukassa hengaillen. Loviisassa oli turvallista olla lapsi ja nuori, koska täällä on paljon tuttuja ihmisiä, niin aikuisia kuin lapsiakin.
Parikymppisenä lähdin Helsinkiin opiskelemaan liikunnanohjaajaksi. Koulutus kesti kolme ja puoli vuotta. Sen ajan asuin Helsingissä Arabianrannassa koulun lähellä. Viihdyin sielläkin tosi hyvin, mutta tulin aina viikonlopuiksi bussilla Loviisaan mieheni luokse. Uuteen kotiimme pääsin muuttamaan heti valmistuttuani. Ville rakennutti talomme sillä välin kun olin opiskelemassa.
On kiva asua lähellä luontoa. Samalla kuitenkin joka paikkaan on lyhyt matka, kuten kauppoihin ja kirppiksille, joista saa lapselle vaatteita. Loviisassa elämä lapsen kanssa on muutenkin helppoa ja luotan siihen, että Viljan on turvallista kasvaa tällaisessa ympäristössä. Ulkoilemme Viljan kanssa omalla pihalla ja käymme muskarissa ja uimassa.
Itse olen innokas liikkuja luonnollisesti jo ammattini puolesta. Kaikki kestävyysliikunta on minulle tärkeää. Onneksi Loviisassa on hyvät ja edulliset mahdollisuudet harrastaa monipuolisesti liikuntaa. Voi juosta, pyöräillä ja lenkkeillä melkein missä tahansa. Ladut ja metsät ovat lähellä. Sisäliikuntaakin on paljon tarjolla, ja harrastaminen on huomattavasti edullisempaa kuin pääkaupunkiseudulla.
Vaikka tykkäsin opiskeluaikana asua Helsingissä, en halua muuttaa pois Loviisasta. Sitä paitsi Helsinkiin on todella lyhyt matka, jos haluan mennä tapaamaan helsinkiläisiä tuttujani.”