Pikkutalo aurinkomäellä
Yeiner Turunen-Forsbäck palasi kotiseudulleen Sarvilahteen.
Vuosi sitten maaliskuussa Yeiner Turunen-Forsbäck empi. Hänen Loviisan Sarvilahdessa asuvat vanhempansa Helena Forsbäck-Turunen ja Harri Turunen olivat bonganneet myyntiin tulleen pikkutalon kivenheiton päässä heidän omasta kodistaan, Yeinerin lapsuudenkodista. Sarvilahdessa asuu myös Yeinerin äidinäiti, joten kylällä oltaisiin neljässä sukupolvessa.
– Talo oli sisältä aika huonossa kunnossa eikä sen alkuperäinen pohjapiirustus ei oikein vastannut tarpeitamme, Yeiner muistelee.
Nyt kaunis keltainen talo kylpee auringonvalossa pienellä mäellä. Kun keväällä odotellaan malttamattomina lumien sulamista, aurinkomäellä se tapahtuu varmasti ihan ensimmäiseksi. Pihapiiri on kerrassaan ihana. On varvikkoa, nurmikkoa ja kukkia. Isolla tontilla on vierasmaja, huvimaja ja perunakellari. Pihalla vilistää huomioliiveissään uusin tulokas, suloinen Elmo-kissa.
– Viihdymme täällä todella hyvin. Pojatkin tykkäävät leikkiä pihalla ja syntymäpäivävieraina täällä oli kahdeksan lasta. Meillä mahtuu myös yöpymään, Yeiner iloitsee.
Länsi-Uudeltamaalta takaisin Loviisaan
Yeinerin vanhemmat Helena ja Harri pistivät hihat heilumaan, jotta tytär lapsineen pääsisi muuttamaan omaan taloonsa. Apua Yeiner tarvitsikin, sillä hän tekee lähihoitajana yövuoroa. Muuttokuntoon talo saatiin parissa kuukaudessa. Nyt talossa on pienelle perheelle sopivat tilat.
– Nykyisessä keittiössä oli aiemmin suihku. Nyt se on alakerrassa, jossa on myös sauna. Vanhempani tekivät ison työn, ja apuna oli myös ammattimies, Yeiner kiittää.
Jos tarkkoja ollaan, niin Yeiner ei ole ihan alkuperäinen sarvilahtelainen. Hän tuli kahden sisaruksensa kanssa Loviisaan Kolumbiasta adoptiolapsena 90-luvulla. Silloin Yeiner oli 7-vuotias, ja hänelle oli kerrottu jääkarhuista ja kylmyydestä.
– Oli kesä ja lämmin, kun tulimme. Mietin, että oliko minua huijattu, Yeiner nauraa.
Hän on opiskellut ja asunut Tammisaaressa ja Karjaalla sekä viimeksi Koskenkylässä. Ystäviä on Porvoossa, jonne pääsee nopeasti autolla. Edwin ja Eric käyvät edelleen koulua Koskenkylässä, ja matkat taittuvat koulutaksilla. Yeiner käy kuntosalilla ja ryhmäliikunnassa muutaman kilometrin päässä.
– En kaipaa täältä pois. Viihdymme todella hyvin omassa talossamme. Ulkoremonttia talo tarvitsee vielä. Mutta kaikki aikanaan, Yeiner sanoo.