Sonja Huttunen perheineen muutti Kuninkaankylään seitsemän vuotta sitten oikeastaan ihan sattumalta. Entiset naapurit Porvoosta houkuttelivat muuttamaan vanhaan koulurakennukseen, joita he olivat hankkineet kaksin kappalein!
”Koska meille oli siunaantunut lapsia, vanha kotimme Porvoossa oli käynyt ahtaaksi. Talo oli rakennettu 1800-luvun alussa ja oli Museoviraston suojaama. Tämän takia emme voineet laajentaa yläkertaan huoneita, ja tila kävi liian pieneksi silloin kolmilapsiselle perheellemme.
Kuninkaankylä on ihanteellinen paikka asua lapsia ajatellen. On tilaa liikkua sekä sisällä että ulkona. Vaikka asumme ”kylillä” lapset keksivät kyllä tekemistä. On trampoliini ja kiipeilyseinäkin. Porvoossa emme olisi voineet pitää näin paljon eläimiä kuin täällä luonnon keskellä. Meillä on hevonen, poni, koira, kissa, kanoja ja kukko.
Koska pihapiiri on suuri ja turvallinen, lasten kaveritkin viihtyvät täällä hyvin. Mieheni 14-vuotias tytär edellisestä liitosta tulee Helsingistä aina mielellään tänne meille. Ja mikä parasta, naapurissa asuu ihana Ulla-mummo. Hän ei ole lastemme oikea mummo, vaikka sitä muuten heille onkin. Ullan lastenlapset ovat meidän lastemme kavereita.
Kymmenvuotias poikamme on Down-lapsi, ja hänen kanssaan on hankalaa käydä isoissa kaupoissa, ja kaupungilla käynnit vaativat erityistä valppautta meiltä vanhemmilta. Kotikauppamme on tässä ihan lähellä, ja poika on käynyt siellä joskus itsekseenkin.
Ainut asia, mikä täällä minua huolestuttaa on liikennekulttuuri. Elimäentie on mutkainen, mutta sitä ajetaan usein kovaa ja piennarta on tuskin ollenkaan. Ehkä toiveeni kevyenliikenteenväylästä on utopistinen, mutta se parantaisi kyllä turvallisuutta.”
