Hävitä pihaltasi kookkaat tattaret

Tattaret muodostavat tiheitä ja korkeita yhden lajin “metsiä” (Kuva: Heidi Lyytikäinen)

Vieraslajitiedote 5/2024

Kookkaat aasialaiset tatarlajit ovat olleet suosittuja puutarhaperennoja, koska ne ovat kestäviä, nopeakasvuisia ja helposti leviäviä. Samat ominaisuudet ovat kuitenkin tehneet niistä erittäin vaikeasti hävitettäviä haitallisia vieraslajeja. Japanintatar, sahalintatar ja niiden risteymä tarhatatar muodostavat luontoon levitessään tiheitä ja laajoja yksipuolisia ja kaiken muun kasvillisuuden tukahduttavia ”metsiä”.

Lajeja ei aina ole helppo erottaa toisistaan, ja siksi tässä yhteydessä kookkaat tattaret käsitellään yhtenä ryhmänä. Niitä yhdistävät kuitenkin ontot, bambumaiset varret ja isot lehdet. Kaikilla lajeilla on myös paksut ja nopeakasvuiset maavarret ja juurakot, jotka voivat yltää jopa 5–20 metrin mittaisiksi ja 2–3 metrin syvyyteen. Sahalintatar, joka on lajeista kookkain voi kasvaa 4–5 metrin korkuiseksi.

Kaikki edellä mainitut tatarlajit kuuluvat haitallisiin vieraslajeihin, joiden hävittäminen on maanomistajan vastuulla.

Tattaret aiheuttavat harmia sekä luonnossa että rakennetussa ympäristössä

Kookkaat tattaret ovat voimakkaita kilpailijoita, eikä niiden muodostamissa kasvustoissa juuri kasva muita lajeja. Tiheissä tatarkasvustoissa kasvuolosuhteet muuttuvat niin täysin, että esimerkiksi puuvartisten kasvien siemenet eivät pysty itämään ja alueen luontainen kasvillisuuden kehitys hidastuu tai muuttuu täysin.

Pitkäksi kasvavat kasvit haittaavat näkyvyyttä esimerkiksi tienristeyksissä. Tattaret aiheuttavat vahinkoa myös jalkakäytävillä ja parkkipaikoilla kasvamalla asfaltin läpi.

Jokien ja purojen varsilla esiintyessään tatarkasvustot voivat aiheuttaa eroosion lisääntymistä ja maa-aineksen kulkeutumista vesistöihin, sillä niiden kasvustot lakastuvat talveksi täysin, eivätkä sido maata talven ja kevään sateiden aikana. Irtomaan päätyminen vesistöön voi olla uhka muun muassa taimenten kutusoraikoille.

Miten pääsen haitallisista tatarkasveista eroon?

Taimien ollessa pieniä taimet voi kiskoa maasta juurineen. Hävittäminen ei onnistu pelkällä maanpäällisten osien tuhoamisella, vaikka sen tekisi toistuvasti. Pienialaiset kasvustot voi hävittää leikkaamalla kasvusto ensin kokonaan alas ja peittämällä se sitten mustalla muovilla 3–4 vuoden ajaksi.

Hankalissa kohteissa voi joutua turvautumaan torjunta-aineisiin. Niitä ei kuitenkaan voi käyttää pohjavesialueilla, kaivojen tai pintavesien lähellä eikä leikkipaikkojen tuntumassa.

Lisää vinkkejä tatarkasvien torjuntaan ja hävittämiseen löytyy sivustolta vieraslajit.fi.

Tattaret leviävät tehokkaasti – ethän toimi apurina?

Isokokoiset tattarit eivät (ainakaan vielä) leviä siemenistä. Metsään kipatun puutarhajätteen mukana kulkeutuvat pienetkin juuren tai maavarren palaset sen sijaan levittävät tattaria tehokkaasti. Varret ja lehdet voi kompostoida, mutta maavarret ja juuret on pakattava huolellisesti ja hävittää polttokelpoisena sekajätteenä. Loviisan jäteasema ottaa vastaan suljettuihin jätesäkkeihin pakattua vieraslajijätettä, myös tatarkasvien juuria sisältävää sellaista.

Tärkeää on myös huolehtia siitä, ettei maavarren ja juuren palasia sisältävää maa-ainesta siirretä uusille alueille.