Patrick Hydén on syntynyt Loviisassa ja kasvanut täällä nuorukaiseksi. Vuonna 1997 hän lähti armeijaan ja opiskelemaan, mutta palasi Helsingistä takaisin kotikaupunkiinsa vuonna 2010 saatuaan täältä töitä. Silloin Patrick tapasi Hannan. Tänä päivänä pariskunnalla on kaksi lasta, Sade ja Lowe.
”Vuonna 2013 löysimme kivan talon ihan harjun kupeesta, ja ostimme sen. Hanna on kotoisin Järvenpäästä, ja hän viihtyy erinomaisesti Loviisassa. Myös Hannan äiti muutti perässämme Järvenpäästä Loviisaan, sillä hän halusi olla lähellä lapsenlapsiaan.
Täällä ihmiset tuntevat toisensa, hyvässä ja pahassa. Palattuani se tuntui alkuun oudolta, mutta ei enää. Parasta lapsiperheen elämän kannalta on luonnonläheisyys. Tyttäremme voi käydä turvallisesti leikkimässä viereisellä harjulla naapurin lasten kanssa. Ulkoilemme paljon ja teemme yhdessä retkiä luontoon. Käyn kalassa Ruotsinpyhtäällä, jossa vanhemmillani on kesäpaikka.
Paluu Loviisaan oli hieno kokemus. Kaupunki on muuttunut erittäin paljon edukseen, kun vertaan sitä 90-luvun Loviisaan. Loviisassa voi asua kaupungissa, ja samalla luonnon keskellä. Kaikki on lähellä ja lasten on turvallista kasvaa täällä.
Olemme myös tyytyväisiä päiväkotisysteemiin, ja kyläkoulujen säilyttäminen oli hieno ele kaupungilta. Itse kävin ala-asteen pienessä Haddomin koulussa. Minusta on hyvä, että lapset saavat kasvaa ja kehittyä pienissä yksiköissä. Olen kuullut, että myös kouluruoan laatua pyritään parantamaan. Olisi kiva, jos ruoka olisi tehty oikeista raaka-aineista, eikä sitä tarjoiltaisi moneen kertaan lämmitettynä.
Perheemme toivoisi myös uimahallia Loviisaan. Olen toiveikas sen suhteen. Ehkä vielä jonain päivänä rahat siihenkin löytyvät. Se olisi hyvä asia myös vanhojen ihmisten hyvinvoinnin kannalta, sillä he eivät välttämättä pääse helposti lähikaupunkien uimahalleihin.”
