Yläpaja, ”Hänen Armonsa paja”


Kun vuorineuvos Henrik Johan af Forselles kuoli vuonna 1790, hänen 31-vuotias leskensä Virginia Christina af Forselles, os. Carlskiöld, peri Strömforsin ruukin. Hän oli muuttanut Ruotsista viisi vuotta aikaisemmin ja oli nyt kahden pienen lapsen äiti. Leskivuorineuvoksetar, myös kutsuttu ”Hänen Armoksi”, omisti ja hallitsi ruukkia 57 vuotta aina kuolemaansa saakka vuonna 1847.

Vuorineuvoksettaren aikana ruukkia laajennettiin ja uudistettiin paljon ja hänen toimestaan on luotu suurin osa meidän päiviimme asti säilyneestä rakennuskannasta. Hänen aikaansaannoksiaan ovat myös mm. saha- ja myllyrakennukset, tiilitehdas, makasiinirakennuksia, viinanpolttimo, Krouvinmäki ja useat asuinrakennukset.

Kankirautapajan, nykyisen Alapajan, viereen rakennettiin vuonna 1747, af Forsellesin ja Nohrströmin aikana, Ruukin ensimmäinen nippu- ja naulapaja, jossa toimi yksi nippuvasara ja kaksi naulavasaraa.1830-luvulla, jolloin naulojen ja muiden rautaesineiden kysyntä kasvoi, ryhtyi silloinen omistaja Virginia af Forselles, viimeisenä työnään, suunnittelemaan suurempaa pajaa ja tämä uusi paja valmistui 1846 osana nykyistä Yläpajaa.

Kun koko iso paja valmistui 1859, hänen poikansa Pehr Henrik af Forsellesin aikana, oli siinä neljä naulavasaraa ja kaksi nippuvasaraa. Ahjoja tässä rakennuksessa oli yhteensä 10, ja niillä yhteinen puhalluskone.

Naulavasaralla taottiin suuret tamminaulat, joita käytettiin laivanrakennuksessa ja rautatietyömailla, sekä rakennustöissä tarvittavat pienemmät naulat. Nauloja tehdessä seppä takoi varren ja terävän kärjen, sälli teki kannan. Yksi Yläpajan vanhoista naulavasaroista löytyy Alapajan museosta.

Nippuvasaralla taottiin kankirauta ohuiksi, pitkiksi tangoiksi. Ne joko myytiin sellaisenaan tai niistä tehtiin pajassa erilaisia rautaesineitä. Työstöön käytettiin lisäksi pajassa tai naulapajan puolella olevia koneita kuten sorvia, höylää tai porakonetta.



Pajassa valmistettiin erilaisia nauloja, viikatteita, lapioita, hakkuja, kirveitä, piiluja, hakoja, moukareita ja äkeenpiikkejä 1800-luvun puolella. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hallitsivat tuotantoa erilaiset uitto- ja metsänhoitovälineet kuten venehaat, leimasinkirveet ja kylvökuokat. Lisäksi korjattiin koneita, tehtiin ajoneuvojen osia ja tilaustöitä. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen paja koki viimeisen kukoistuksensa. Raaka-aineena oli jo 1800-luvun lopulla ryhdytty käyttämään romurautaa ja nyt mahdollisuus saada mukanaan tuodusta romusta taottuja tuotteita aikaansai huomattavan kysynnän.

Vuonna 1950 Strömforsin pajojen toiminta lakkautettiin.  Viimeinen tilaus oli nauloja Suomenlinnan restaurointitöihin.

 

Yläpajan restaurointi

Museovirasto aloitti Strömforsin ruukin yläpajan restauroinnin vuonna 1993 yhteistyössä Ruotsinpyhtään Ruukkialue Oy:n kanssa. Tavoitteeksi asetettiin rakennuksen konservointi sekä siinä olleen laitteiston tärkeimpien osien palauttaminen sellaiseen kuntoon, että vesivoimaa käyttävällä vasaralla voitaisiin takoa näytösluonteisesti.

Yläpaja on restauroinnin jälkeen jaettu kahteen osaan: Toisella puolella on mm. vanha, konservoitu vasara ja ahjon jäännöksiä, toisella puolella tuhoutuneen vasaran paikalle rakennettu vanhan mallin mukainen vasara vesirattaineen ja ahjoineen. Nyt ruukissa voi jälleen seurata sepän työskentelyä!


Kuvassa: Ruukin sepät Paul Partanen ja Tiia-Riitta Lahti

Linkki: Strömforsin Ruukin Sepät>>

Yleisölle järjestetään taontanäytöksiä yläpajassa

Lue lisää Museoviraston restauroinnista
Museovirasto restauroi>>


 

 
Päivitetty: 12.10.2016
 

Loviisan kaupunki •  Mannerheiminkatu 4, PL 77, 07901 LOVIISA •  puh. (019) 5551 •  faksi (019) 535 791  •  kaupunki(@)loviisa.fi  •  Palaute