Sepät – ruukin puukenkäaatelia


Vuoden 1750 tienoilla Ruotsinpyhtään väestömäärä oli noin 1300 henkeä, joista noin 10 % työskenteli ruukin yhdyskunnassa.

Henkilöstön ydin koostui sepistä, joilla oli mm. muita paremmat asuntoedut ja palkat. Heillä oli perheineen suuremmat asunnot ja oikeus saunoa lauantaina ja jouluaattona – muu väki sai kylpeä vain viikolla. Sepillä oli jo aikoinaan huomattavia luontoisetuja, joihin kuului pienet pelkotikut, perunamaat ja karsinoita ruukin patruunan navetasta.

Sepät olivat arvostettuja ammattimiehiä, jotka muut työntekijät pitivät ”melkein herrasväkenä”. Vielä 1800-luvun lopussa sepillä oli oma penkki arvopaikalla kirkossa. Suurina juhlapyhinä seppämestarit pukeutuivat hännystakkeihin, silintereihin ja valkoisiin käsineisiin.

Kankirautapajan seppien ja oppipoikien lukumäärä pysyi suhteellisen tasaisena 1800-luvun aikana. Tavallisimmin vahvuus oli kaksi seppämestaria ja kaksi kisälliä sekä kahdesta neljään sepänrenkiä. Nippu- ja naulavasarapajassa oli hieman suurempi henkilöstö, neljästä kuuteen seppää.

Kankirautapajassa tehtiin työtä kahdessa kahdentoista tunnin vuorossa, vapaata oli lauantain iltakuudesta sunnuntain iltakuuteen.

Kenestä tahansa ei seppää tullut. Usein ammatti kulki isältä pojalle. Kisälli sai,  suoritettuaan oltermannille virallisen kisällinäytteen, mestarin tai mestarin kisällin arvon.

 

 
Päivitetty: 29.11.2013
 

Loviisan kaupunki •  Mannerheiminkatu 4, PL 77, 07901 LOVIISA •  puh. (019) 5551 •  faksi (019) 535 791  •  kaupunki(@)loviisa.fi  •  Palaute