Raudan taonnasta Ruukin idylliin

 
 

Strömforsin ruukin synty pohjautuu silloisen Ruotsin valtakunnan rautateollisuuden vankkaan asemaan 1600-luvun kansainvälisillä markkinoilla. Omien metsävarojen ehtymisen katsottiin vaarantavan Ruotsin rautateollisuuden kehitystä ja siksi pyrittiin sijoittamaan uudet tuotantolaitokset valtakunnan laitamille.

Strömforsin ruukki on yksi vanhimmista rautaruukeista maassamme. Vuonna 1695 perusti vapaaherra Johan Creutz Petjärven kylään ensimmäisen kankivasarapajan. Sijainti Kymijoen läntisimmän haaran varrella oli mitä parhain; käyttövoiman antavien koskien vesivoima oli runsas kaikkina vuodenaikoina, lisäksi läheisyydessä sijaitsivat laajat metsäalueet.

Nykyisen nimensä ruukki sai uusien omistajiensa mukaan Turun rauhan jälkeen 1744, jolloin ruukin ostivat Anders Nohrström ja Jakob Forsell. He laajensivat toimintaa perustamalla manufaktuuripajan, sahan ja myllyn.    

Ruukin omistajaksi tuli vuonna 1781 aateloidun Jakob Forsellesin poika vuorineuvos Henrik Johan af Forselles. Hänen leskensä Virginia af Forselles peri 31-vuotiaana, kahden pienen lapsen äitinä, laajan ruukkitilan. Vuorineuvoksettaren aika tunnettiin ”Hänen Armonsa aikana”. Hän hallitsi ruukkia rautaisella otteella ja ajoi sen etuja tarmollaan lähes 60 vuotta, kuolemaansa saakka. Virginia af Forselles´in aikakaudelta on peräisin ruukin nykyinen ilme, keskeisenä rakennuksena hänen rakennuttamansa kolmekerroksinen punainen puinen rakennus joen partaalla. Taloa kutsutaankin Armonlinnaksi.

Ruukki pysyi af Forselles´in suvun hallussa yhteensä 132 vuotta eli vuoteen 1876 saakka. Kauppaneuvos Antti Ahlström osti ruukin ympäröivine maineen vuonna 1886. Hän keskittyi erityisesti sahatoiminnan kehittämiseen. Vuonna 1950 lopettivat rautaruukkipajat tuotantonsa toimittuaan lähes samalla tekniikalla yli 250 vuotta. Menetelmien käytyä vanhanaikaisiksi myös sahatoiminta lakkautettiin vuonna 1953. Muovi- ja sähkötarvikkeita valmistava uusi tehdas perustettiin ruukkiin A. Ahlström Oy:n toimesta vuonna 1947.

Strömforsin ruukki on aina ollut monitoimiyritys. Täällä on toiminut rautaruukin, sahan ja myllyn lisäksi myös panimo viinanpolttimoineen, krouvi ja tiilitehdas. Lisäksi on harjoitettu maa-, metsä- ja puutarhataloutta ja miilunpolttoa.

Miljöö, jonka ruotsinvallan aikaiset patruunasukupolvet ovat luoneet, on säilynyt näihin päiviin asti lähes ennallaan vahvan omaleimaisena, viehättävänä kokonaisuutena.

Vuonna 1969 vahvistettiin Ruotsinpyhtään ruukkialueelle suojelukaava, joka on Suomen ensimmäinen haja-asutusalueen taajaman suojelukaava. Alue ja rakennukset ovat Museoviraston suojeluksessa.

Ruotsinpyhtää oli aikoinaan osa laajaa Pyhtään pitäjää. Kunta syntyi Turun rauhassa vuonna 1743, kun Venäjän ja Ruotsin rajaksi tuli Kymijoen läntisin päähaara ja silloinen Pyhtään pitäjä jakautui kahtia. Pitäjän Ruotsin puoleista osaa kutsuttiin tällöin Ruotsin Pyhtääksi. Vuonna 1817 muutettiin pitäjän ruotsinkielinen nimi virallisesti Strömforsiksi.

1.1.2010 liitettiin Ruotsinpyhtään kunta uuteen Loviisan kaupunkiin.


 

 

 

 
Päivitetty: 2.6.2016
 

Loviisan kaupunki •  Mannerheiminkatu 4, PL 77, 07901 LOVIISA •  puh. (019) 5551 •  faksi (019) 535 791  •  kaupunki(@)loviisa.fi  •  Palaute