Alapaja ja konttorimuseo

 

 

 

Alapaja

Alapaja on alun perin rakennettu kankirautapajaksi, jossa oli kaksi ahjoa Jacob af Forsellesin ja Anders Nohrströmin aikan vuosina 1745–46. Vuonna 1786 paja rakennettiin uudelleen ja jälleen 1871, jolloin se myös suurennettiin silloisen omistajan Pehr Henrik af Forsellesin toimesta.

Ruukin ensimmäinen nippu- ja naulapaja rakennettiin kankirautapajan viereen vuonna 1747, mutta naulojen ja muiden rautaesineiden kysynnän kasvaessa 1800-luvulla, alkoi ruukin omistaja Virginia af Forselles suunnitella suurempaa pajaa ja tämä paja valmistui 1846 osana nykyistä Yläpajaa.

Alapajan museo perustettiin 1960-luvulla kankirautapajan eteläosaan. Museopajassa voi tutustua ruukin vanhaan kankivasaraan, pajojen esineistöön ja tuotantoon, johon kuului auroja, kirveitä, hakkuja, viikatteita, lapioita sekä erikokoisia nauloja.



Pajan ahjo on rakennettu museokäyttöön, alkuperäiset olivat paljon suurempia. Ahjot lämmitettiin puuhiilillä. Ahjossa sulatettiin tai lämmitettiin muokkausta varten takkirauta, joka tuotiin aluksi Ruotsista, myöhemmin käytettiin myös kotimaista romurautaa. Kuuma rautaklimppi siirrettiin kärryillä vasaran alle ja se taottiin kankiraudaksi.

Kankivasara on alkuperäisellä paikallaan, ennen oli kolme samankokoista vasaraa rivissä eri käyttötarkoituksiin.  Säätämällä veden määrää vasara kävi nopeammin tai hitaammin. Suurin vauhti oli 80 lyöntiä/min. Vieressä on vasaran pienoismalli, joka toimii sähköllä.

  Kuvassa vas.: Kankivasaran vesipyörä, taka-alalla museo-
käyttöön rakennettu ahjo.



  


Naulavasaralla taottiin suuret tamminaulat, joita käytettiin laivanrakennuksessa ja rautatietyömailla, sekä rakennustöissä tarvittavat pienemmät naulat. Nauloja tehdessä seppä takoi varren ja terävän kärjen, sälli tai oppipoika teki kannan.

Valmiit naulat laitettiin naulapöytään, johon meni 1000 kpl. Aikoinaan valmistettiin jopa 2000 naulaa päivässä. Viimeinen naulatilaus meni vuonna 1950 Suomenlinnan restaurointiin.


Museossa esillä oleva naulavasara on toiminut vesivoimalla yläpajassa.
 

Kuva: Edessä naulapöytä, takana naulavasara.

 

 

Nähtävällä oleva tuotetaulu on ollut kilpailemassa Kuopion maatalousmessuilla v. 1906 ja voittanut siellä toisen palkinnon. Siinä on esitetty koko sen ajan tuotanto eli kaikki maa- ja metsätalouteen liittyvät työkalut.

 

 

Konttorimuseo

Alapajan Konttorimuseo on sisustettu entisen vasaran vesipyörän tilaan. Kun vesipyörä poistettiin, korvattiin se nykyisellä kaari-ikkunalla. Konttorimuseossa on nähtävillä mm. torvisoittokunnan soittimet, Ahlströmin tehtaan tuotteita ja ruukin vanhan pääkonttorin huonekaluja kuten kirjurin pöytä ja kirjahylly sekä tilikirjoja. Vitriinin kirjoituskone ja laskukone ovat peräisin 1800-luvulta. Kopiokoneella tehtiin sprii-kopioita silkkipaperille.    

Ruukin konttorihenkilökunnalla oli erityisasema koska työntekijät olivat ruukin pehtorin välittömässä alaisuudessa ja oikeutettuja parempiin asuntoihin. Konttorihenkilökuntaan kuului kirjureita ja kirjanpitäjiä. Sen lukumäärä – kahdesta neljään henkilöä – pysyi miltei samana kahdensadan vuoden ajan.

Pikku veturi ”Pässi” on tehnyt ruukkialueella merkittävän työrupeaman Strömforsin sahateollisuuden kulta-aikana. Veturilla kuljetettiin mm. lautoja satamaan viisi kilometriä pitkällä, vuonna 1905 rakennetulla, kapeakiskoisella rautatiellä sahalta Markkinamäelle. Rautatie purettiin 1950-luvulla Ahlströmin sahan lopettamisen jälkeen.

 

 

 

 
Päivitetty: 8.3.2017
 

Loviisan kaupunki •  Mannerheiminkatu 4, PL 77, 07901 LOVIISA •  puh. (019) 5551 •  faksi (019) 535 791  •  kaupunki(@)loviisa.fi  •  Palaute