Näyttelyt 2016

12.2.10.4.     ÜrgHing-SieluLintu
15.5.4.9.       Valokuvaajan ateljeessa - Loviisalaisvalokuvaajia kautta aikojen
9.10. 20.11.  Nimettömät - lyhyt historia alusvaatteista
25.11.20168.1.2017   Joulukalenteri

 

 

ÜrgHing - SieluLintu   
12.2.10.4.2016

Korutaiteilija, taiteen tohtori Kärt Summatavetin näyttely

 

SieluLintu-näyttelyssä on esillä piirroksia, koruja ja korumallistoja, joiden innoituksen lähteinä ovat arkaaisen ja mytologisen maailmankuvamme suullisen ja aineellisen kulttuuriperinnön symbolit – kielemme ja mielemme, mytologinen maailmankuvamme ja ihmisenä olemisen kokemuksemme –. ”Sielun silmin” ja syvällä sen sopukoissa ne synnyttävät uusia tarinoita ja lauluja, joille taiteilija antaa näkyvän muodon.

KORU – väkevä ja suojaava kulttuuriteksti ja visuaalinen äidinkieli

Koru ei ole vain koristautumiseen käytetty asuste, vaan erityinen kulttuuriteksti, jossa yhdistyvät uskomukset, tavat, kansanlääkintä, suojautumismagia sekä kantajan omat kokemukset. Korujen merkit ja värit sisältävät aina syvän symbolisen merkityksen. Muinaisajoista lähtien virolaisten korukulttuuri on ollut yhteydessä ikivanhan maailmankuvan symboleihin, joita yhä edelleen kannamme sielussamme ja periytämme lapsillemme saduissa ja lauluissa.

   

Koru on kompassi, joka auttaa löytämään tien muinaismaahan ja ”sateenkaarikansan” ikivanhaan sielunmaisemaan. Muinaismaisemat antavat meille voimaa ja rohkeutta, korkeita aatteita ja päämääriä. Ne nostavat meidät arkitodellisuuden yläpuolelle – pyhiin sfääreihin.

Kärt Summatavet väitteli tohtoriksi Taideteollisesta korkeakoulusta Helsingissä vuonna 2005. Hän toimii tutkijana Aalto yliopistossa sekä vierailevana professorina Kiinassa Guangdong University of Technology'ssä.

Näyttelyn järjestelyistä vastasivat Loviisan kaupungin museo, Loviisan Taidekeskuksen Tukiyhdistys ry. sekä Viron Helsingin suurlähetystö.

   

 

 

 

Valokuvaajan ateljeessa -
Loviisalaisvalokuvaajia kautta aikojen
15.5.–4.9.2016

  Loviisan ensimmäinen valokuvaaja oli kultaseppä Anders Wilhelm Felixzon (1820–1906). Maistraatti myönsi hänelle valokuvausluvan vuonna 1864. Felixzonin valokuvastudio oli kotipihalla oleva avoin lava taustarakennelmineen Suuren Rantakadun (nykyinen Mariankatu) varrella. Loviisan ensimmäiset ateljeevalokuvaajat toimivat kaikki kutakuinkin samalla alueella, Suolatorin pohjoisosan ja Karlskronabulevardin välisellä alueella. Felixzon työskenteli myös amatööriarkkitehtinä ja osallistui aktiivisesti Loviisan yhteiskuntaelämään. Hän laati muun muassa Loviisan kylpylärakennuksen piirustukset ja hänet valittiin suurella äänimäärällä Loviisan kunnanvaltuuston jäseneksi.  Felixzonin puoliso oli Maria Sofia Westermarck (1822–1901).

Kuvassa vas. Anders Wilhelm Felixzon

F.A. Ramsay, joka oli ammatiltaan peruukkimaakari, parturi ja kampaaja, avasi valokuvausateljeen 1901. Seuraavana vuonna Helmer Borelius otti Ramsayn ateljeen haltuunsa ja nimeksi tuli Helmer Borelius’ Fotografiska Atelier. Muutaman vuoden kuluttua Borelius teki konkurssin.

Julius Valentin Henriksson (1878–1944) avasi valokuvausateljeensa 1902, ja oli Östra Nyland-lehden ilmoituksen mukaan avoinna joka päivä 10–2, sunnuntaisin 12–4. Kesällä 1906 Henriksson vastasi myös kylpyläpuiston valokuvausateljeesta (kyseinen ateljee oli rakennettu puistoon 1889). Joitakin vuosia myöhemmin ateljee muutti osoitteeseen Kuningattarenkatu 35 (nykyinen Kuningattarenkatu 2). Vuonna 1909 Henriksson vaihtoi alaa ja avasi elokuvateatterin Boulevardinkadun varrella sijaitsevaan Gamla Elementarskolan-rakennuksen voimistelusaliin.

Liljendalista kotoisin ollut Arthur Johansson (1881-1960) aloitti, myös hän, ateljeevalokuvaajana osoitteessa Kuningattarenkatu 2.  Huhtikuussa 1910 Johansson siirsi toimintansa räätälimestari C. Holmströmin uuteen kivitaloon (Kuningattarenkatu 6). Uuden ateljeen kerrottiin olevan valoisa ja mukava ja omaavan parhaat saatavilla olevat objektiivit. Johansson toimi ateljeevalokuvaajana vuoteen 1944. 

Valkossa asunut Ragnhild Frisk (1910–1993) piti 1950- ja 1960-luvulla valokuvausateljeeta osoitteessa Kuningattarenkatu 2. Hän oli myös taitava taidemaalari, kuten hänen poikansa Guy Frisk.

Helge Mauritz Hellsten perusti vuonna 1951 yrityksen Photo Mauritz. Hellsten avioitui Maire Ethel Forssellin kanssa (1931–1980), josta Hellstenin opastuksella kehittyi taitava muotokuva- ja lehtivalokuvaaja. Maire Hellstenin aihevalinnat olivat laajat, hän valokuvasi mielellään persoonallisia muotokuvia ja hän oli menestyksekäs lapsi- ja perhevalokuvaaja. Hänen panoksensa paikallislehtikuvaajana muodostui myös huomattavaksi. Maire Hellstenille myönnettiin jäsenyys The Royal Photographic Society of Great Britain’issa, kunnia, joka suodaan vain valitulle osalle maailman valokuvaajista.  Hän piti aiheensa ja mallinsa hyvässä järjestyksessä ja osa hänen negatiiveista ja kuvista kuuluvat Loviisan kaupungin museon valokuvakokoelmaan.

 


Maire Hellsten. Valokuva Photo Mauritz

 

 

Nimettömät – lyhyt historia alusvaatteista
9.10–20.11.2016    

Ihminen on kautta aikojen koristautunut, muunnellut ulkomuotoaan ja suojautunut luonnonoloja vastaan pukeutumisen avulla. Alusvaatteilla suojattiin vaikeammin pestäviä päällysvaatteita, lisättiin vaatetuksen tarjoamaa lämpöä ja muokattiin vartaloa eri aikakausin vallinneiden ihanteiden mukaan. Keskiajalla kirkko katsoi ihmiskehon olevan syntinen ja näin alusvaatteita alettiin nimittää ”nimettömiksi”.


Muodin sanotaan syntyneen 1300-luvulla. Miehille ja naisille oli muodostunut erilaisia kehoa myötäileviä ja muotoilevia vaatekappaleita. Tiukkaa puvun yläosaa, joka kavensi vyötäröä ja työnsi rintoja ylöspäin, nimitettiin korsetiksi. 1700-luvulla korsetit vahvistettiin valaan tai kalan luilla. Perusta naisen ihanteelliselle kehonmuodolle länsimaisessa kulttuurissa oli näin luotu. 1800-luvulla keskivartalon tiimalasimuoto oli sekä kauneuden että sosiaalisen aseman merkki.

Eri kausien alushameita:



1. 1740–1785 Panier sivuvannekorialushame
1700-luvulla ylhäisten naisten parissa yleistyi tapa käyttää suuria hameita, joita kannattelivat valaanluilla tai metallivanteilla vahvistetut alushameet. Alushame oli joko yhtenäinen tai koostui kahdesta korin tai pussin kaltaisesta osasta, joista kumpikin sidottiin narulla vyötärölle. Tällaiset hameet olivat pakollisia Ruotsin hovissa ja 1730-luvulla alkaen niiden käytöstä oli Ruotsissa maksettava veroa.  

2. 1830–1870 Krinoliinialushame
Ensimmäinen krinoliini valmistettiin vuonna 1839 Englannissa. Se oli vahvistettu jouhella. 1850-luvulla vahvikkeiksi tulivat metalliset vanteet. Krinoliinien koko vaihteli eri vuosikymmenillä. Suurimmillaan ne olivat noin vuonna 1860. Krinoliinit olivat hankalia pukea ylle. Niiden kantaja tarvitsi pukemiseen usein apua. Tämä on ehkä syy siihen, että niiden suosio hiipui vuosisadan lopulla.

3. 1870–1890 Turnyyri
Epäkäytännöllinen leveä krinoliini muuntui 1870-luvulla pienemmäksi turnyyriksi, joka oli joko vannehame tai vyötäisille sidottu tyyny. Se kannatteli puvun selustaan kerättyä suurta kangaslaskosta ja korosti naisen takapuolta. Puvun etuosasta tuli nyt suorahko.


Alusvaatteet on kautta aikojen luokiteltu liinavaatteiksi. Materiaali onkin useimmiten ollut sama kuin muissa liinavaatteissa eli puuvilla ja pellava. Hienoimmissa vaatteissa käytettiin myös silkkiä. Päiväliinavaatekappaleiden kirjoon kuuluvat muun muassa liivinsuojustimet, liivit, päiväpaidat, paitahousut ja alushameet. Muotoilevia alusvaatteita ovat erityyppiset lantioliivit ja korsetit. 1920-luvulta alkaen erialiset keinokuidut yleistyivät ja alusvaatemallien kirjo laajeni. Uusi keksintö oli myös kuminauha.  Alusvaatteita valmistettiin ennen pääsääntöisesti kotona. Vaatteisiin lisättiin usein koruommelta ja pitsikoristeita. Ne myös usein nimikoitiin. Hiljalleen alusvaatteiden myynti kaupoissa kasvoi. Kauniisiin rasioihin pakattuja alusvaatteita alkoi näkyä jopa kauppojen näyteikkunoissa.


Alusvaatteita 1960-luku

 

 

Joulukalenteri   
25.11.2016 – 8.1.2017

Joulunajan juhlakauteen eli adventtiaikaan on vuosisatojen ajan valmistauduttu monenlaisin perintein. 1800-luvun puolivälissä saksalainen äiti halusi helpottaa poikansa jouluaaton odotusta. Hän valmisti iloisen värisen kartonkirasian, johon asetti 24 kakkua. Poika sai syödä yhden kakun päivässä jouluaattoon asti. Aikuisena poika, Gerhard Lang, muisteli ”kakku-kalenteriaan” ja alkoi 1900-luvun alussa painattaa kartongista valmistettuja joulukalentereita.

Suomen adventtikalenteriperinne saapui vuonna 1947 Suomen partiolaisten toimesta. Alkuvuosina kalenteria koristi talo, jonka ikkunat ja ovet toimivat kalenterin luukkuina. Ensimmäisessä kalenterissa oli ruskea piparkakkutalo, jossa oli 25 ensimmäisestä adventista alkavaa luukkua. Tämä piirre erottaa edelleen adventtikalenterin joulukalenterista ja se on säilynyt alusta saakka partiolaisten kalentereissa.


Ensimmäinen adventtikalenteri 1947

Partiolaisten adventtikalentereiden kuvittajina on toiminut lukuisia suomalaisia graafikkoja ja kuvataiteilijoita kuten Ulla von Wendt, Ulla Vaajakallio, Camilla Mickwitz, Timo Kästämä ja Noora Katto.

- Adventtikalenterin tarkoituksena on antaa lasten joulun odotukselle lisää viehätystä auttamalla heitä värikkäiden kuvien avulla seuraamaan suuren juhlan asteittaista lähestymistä.
- Partiolaisten adventtikalenteri 1950-luvulta -

 
Päivitetty: 29.12.2016
 

Loviisan kaupunki •  Mannerheiminkatu 4, PL 77, 07901 LOVIISA •  puh. (019) 5551 •  faksi (019) 535 791  •  kaupunki(@)loviisa.fi  •  Palaute