Näyttelyt 2015

15.2.-10.5.2015  ABC - Ilomielin koulua käymme
10.6.-27.9.2015  Kylpyläelämää Loviisassa - Nuori Jean Sibelius
18.10.-15.11.2015  Ulla Malmin muistonäyttely
27.11.2015-10.1.2016  Komendantin joulu

 

 

ABC - Ilomielin koulua käymme
15.2.-10.5.2015

 

Koulunkäynti ja kouluopetus ovat muuttaneet muotoaan huomattavasti historian saatossa. ABC-näyttelyssä saa kurkistaa siihen, millaiset asiat ovat liittyneet kouluihin, opetukseen ja koulunkäyntiin eri vuosikymmenten aikana. Esillä on sekä erilaisia oppivälineitä, koulujen arkistoaineistoa että vanhoja koulukuvia. Näyttely juhlistaa myös Kirjan vuotta esittelemällä lukuisia koulukirjoja alkaen 1700-luvulta.

   Entisaikaan oppia saatiin eri ammattimiehiltä, joilta taidot siirtyivät eteenpäin. Kirjasivistystä vaadittiin kirkon jäseniltä ja melko pian kirkkojen ja luostareiden   yhteyteen perustettiinkin kouluja. Mahdollisuus opetukseen suotiin vain pienelle kansan osalle.

Suomen ensimmäinen koulu oli katedraalikoulu Turun tuomiokirkon yhteydessä. Se perustettiin noin vuonna 1276. Koulun ensisijainen tehtävä oli kouluttaa pappeja ja valtion virkamiehiä. Yksi katedraalikoulun tunnetuimmista rehtoreista oli Mikael Agricola (noin 1510–1557).  Hän oli uusmaalaisen talonpoikaisperheen poika, joka syntyi Pernajan Torsbyn kylässä.

Opetusta annettiin keskiajalla enimmäkseen latinan kielellä ja oppilaiden edellytettiin puhuvan keskenään latinaa. Uskonpuhdistuksen myötä myös äidinkieli alkoi saada sijaa kouluopetuksessa. Koulupäivä alkoi viideltä aamulla ja päättyi viideltä iltapäivällä. Päivään sisältyi kolme ruokailuun ja lepoon varattua tuntia. Koulupäivän jälkeen piti usein vielä mennä kirkkoon illalla.
Oppilaita kutsuttiin teineiksi.

Piae Cantiones – Hurskaat laulut

Cantiones-sanalla tarkoitetaan keskiaikaisia latinankielisiä teinilauluja, joita laulettiin Ruotsi-Suomessa 1800-luvulle asti. Teinit esittivät lauluja sekä kouluissa että kierrellessään kesälomillaan maaseudulla. He saivat osan koulukustannuksistaan katettua kesäisin laulamisestaan saamillaan almuilla.



Kuvassa: Johan Sandbergin liitutaulu vuodelta 1754 (seinää vasten)
Pieni liitutaulu on kuulunut Ellen Johanssonille 1800-luvun loppupuolella

 

Kuva oikealla:

Vanha valokuva: Koulu Komendantintalossa (nyk. museo), 1920-luku. Koulun oppilaat opettajineen seisovat Komendantintalon rappusten edessä.

Musta koulupuku Pariisista, n. 1930-luvulta

Ilmoitus, Neljä sievää koulumekkoa, 1925

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Loviisan palon 1855 jälkeen, kun myös koulurakennus oli tuhoutunut, perustettiin koulu vanhaan maaherran virka-asuntoon, Degerbyn rustholliin. Lukuhuoneen pinta-ala oli siellä noin 40 neliömetriä. Vuonna 1874 Loviisaan perustettiin reaalikoulu. Reaalikoulun puolestaan korvasi aluksi neliluokkainen alkeiskoulu (”opinkoulu”). Vuodesta 1890 alkaen myös tytöt saivat kirjoittautua kouluun.

Vuoden 1906 asetuksella Suomessa uudelleen organisoitiin neljä koulua, niiden joukossa Loviisan alkeiskoulu, josta alun perin neliluokkaisesta oppilaitoksesta tuli viisiluokkainen alkeiskoulu pojille ja tytöille. Hallitus lupasi lisäksi rakennuttaa uuden koulutalon. Rakennustyöt aloitettiin 1908. Vuosi sen jälkeen alkeiskoulu laajennettiin täydelliseksi oppikouluksi, joka toimi vastarakennetussa koulutalossa, nykyisessä Lovisa Gymnasiumissa. Ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat keväällä 1912.

Alakoulu ja tyttöjen yläkansakoulu toimivat aluksi vanhassa vaivaistalossa Puutarhakadulla. Poikien yläkansakoululla oli käytössään kaksi huonetta Raatihuoneella. Koulut yhdistettiin 1907. Suomalaisen Kansakoulun Ystävät -yhdistyksen tuella yksityinen suomalainen kansakoulu avattiin Loviisassa 1896. Kaksi vuotta myöhemmin kunnallinen suomalainen kansakoulu aloitti toimintansa vanhassa Komendantintalossa. Ruotsalainen kansakoulu sai oman rakennuksen 1951 (Svenska centralfolkskolan, sittemmin Generalshagens skola). Suomalainen koulu sai oman koulurakennuksen 1964 (sittemmin Länsiharjun ala-aste).

 

    

Lue lisää näyttelystä: ABC-Ilomielin koulua käymme
Otteita koululaitoksen ja Loviisan varhaisista kouluista
Jaana Toivari-Viitala, Loviisan kaupungin museo 2015
ABC Ilomielin koulua käymme_Loviisan kaupungin museo_2015.pdf

 

Vuosi 2015 on Kirjan vuosi. Kirjan vuoden kunniaksi museoon on lainattu aapiskirjanäyttely Lastenkirjainstituutista.

 

 

 

 

Kylpyläelämää Loviisassa - Nuori Jean Sibelius
10.6.-27.9.2015

Loviisan terveyslähde löydettiin 1750-luvulla. Pian tämän jälkeen lähteen mineraalipitoista vettä alettiin hyödyntää sekä kaikenlaisten vaivojen parantamiseen että ennalta ehkäisemiseen. Loviisasta tuli vetovoimainen kylpyläkaupunki. Varhainen kaivohuonetoiminta lakkasi vuonna 1847, mutta uusi kylpylälaitos, osakeyhtiö Wattenkuranstalten i Lovisa, perustettiin vuonna 1865. Arkkitehti ja kultaseppä Anders Wilhelm Felixzonin suunnitteli kylpylärakennuksen, joka valmistui samana vuonna. Vuotta myöhemmin, 1866, Kylpylä vastaanotti ensimmäiset vieraansa.

Kaupungin suotuisa sijainti ja kylpylaitoksen tarjoamat monipuoliset hoidot ja miellyttävä henkilökunta edesauttoivat kylpylä- ja kesävieraiden määrän huomattavaa kasvua.  Kylpyläkauden aikana kaupunki täyttyi vilkkaasta tohinasta. Kotimaiset ja ulkomaalaiset vieraat hoitivat terveyttään, kuljeskelivat kaupungissa ja osallistuivat kaikenlaiseen keveähköön toimintaan ja huvituksiin. Vieraiden joukossa nähtiin myös Jean Sibelius sisaruksineen, jotka jo lapsuudesta alkaen olivat viettäneet kesänsä kaupungissa isoäitinsä ja tätinsa luona.

Nuori taiteilija Jean ”Janne” Sibelius nautti kesän huvituksista ja juhlista. Hän sävelsi pieniä musiikkikappaleita ystäville ja neidoille, joihin hän halusi tehdä vaikutuksen. Yhdessä sisarustensa kanssa hän muodosti Loviisa-trion, joka usein esiintyi kylpyläyhteisölle.  

  

Kuvassa: Westermayer-piano vuodelta 1882/1883. Jean ja Aino Sibelius antoivat pianon häälahjaksi tyttärelleen Ruthille ja tämän miehelle Jussi Snellmanille 22.7.1916. Öljyvärimaalaus Ukko-laivasta, jonka kapteenina ja osaomistajana oli Jean Sibeliuksen setä Johan ("Janne", "Jean") Sibelius. Loviisan kaupungin museo.

 

 

 

 

 

Kesäravintoloita oli 1800-luvun lopulla useita. Kylpylärakennuksessa järjestettiin monenlaista viihdettä, muun muassa tansseja ja konsertteja. Kylpylän läheisyydessä sijaitsevat ravintola Kappeli ja Seurahuone tarjosivat nekin sekä ruokaa että viihdykettä. Kaupungin keskeisin huvittelukeskus oli uimarannan läheisyyteen 1897 rakennettu Kasino. Kesäinen juhlahumu huipentui heinäkuussa vietettävään kylvettäjättärien juhlaan.

 

 

  Kuvassa: valokuvia uimarannasta, Plagenista, joka perustettiin vuonna 1926. 1930-luvulla uimaranta oli avoinna kylpijöille kello 8-17 ja rannalle oli sisäänpääsymaksu. Uimarannalla on esillä (oik.): - uimapuku, joka on valmistettu vuosidadanvaihteen 1800/1900 tyylin mukaisesti, - puuvillainen kesämekko, 1920-luku, - lasten leikkipuku, puuvillaa, 1930-luku, - musta Meridian-merkkinen miesten uimapuku 1920-luvulta, joka on valmistettu interlock-tekniikalla, joka antoi kankaaseen joustavuutta, - naisten villasta kudottu uimapuku, 1930-luku, - 1920-luvun tyyliin valmistettu kaksiosainen uimapuku. Loviisan kaupungin museo.


" Laitoksessa on täydellinen kylpyaparaatisto ja kylpylä on mahdollisuuksien mukaan hyödyntänyt kaikki uusimmat keksinnöt. Suihke-, sihti-, ylä-, letku-, kehä-, istuma-, selkä-, ja höyrysuihkuja on riittävässä määrin. Männynhavukylpyihin käytetään päivittäin valmistettavaa uutetta. Muta- ja mutahierontakylvyissä käytetään meren mutaa. Näistä kylvyistä huolehtii kaksi koulutettua kylvettäjätärtä."
Esittelylehtinen - Loviisan kylpylaitos Suomessa - Kausi: 1. kesäkuuta - 1. syyskuuta 1898. Osakeyhtiö F. Tilgmanin kirja- ja kivipaino

Kylvettäjättären puku, 1920-luku. Loviisan kaupungin museo
 

Kylpylätoiminta jatkui Loviisassa vuoteen 1936, jolloin kylpylärakennus tuhoutui tulipalossa. Rakennuksen paikalla seisoo nyt Generalshagenin koulu.       


                           

 

Ulla Malmin muistonäyttely
18.10.-15.11.2015    
 

Loviisassa syntynyt ja varttunut taiteilija Ulla (Lovisa Ulrika) Malm (1930-2009) aloitti taideopintonsa Vapaassa taidekoulussa Helsingissä 1949-1951. Hän oli myös taiteilija Gösta Diehlin yksityisoppilas. Suomessa suoritettujen opintojen jälkeen seurasi vuosi Academie Colarossissa Pariisissa vuonna 1950 ja Signe Barthin taidekoulussa Tukholmassa 1952. 1970-luvun alussa Ulla Malm muutti Helsinkiin, jossa jatkoi ansiokasta uraansa.

                                                                                                                                                                                                                                
" Sepänkuja ", yksityiskokoelma                                         " Omakuva ", yksityiskokoelma
                                              

Ulla Malmin ensimmäinen näyttely ajoittuu vuodelle 1952. Suuren läpimurtonsa taiteilija teki Gallerie Phergusissa pitämällään näyttelyllä Helsingissä vuonna 1979. Hän on tunnettu saaristomaalauksistaan ja Välimerenmaita kuvaavista aiheistaan ja erityyppisistä asetelmista ja muotokuvista, jotka hehkuvat värejä ja valoja impressionistisella tyylillä toteutettuna.

 
Yksityiskokoelmista: " Rantamaisema", " Syksy", " Kukkia" (2 kpl), " Krysanteemit" (1964)
 

Ulla Malmin teoksia löytyy muun muassa seuraavista kokoelmista: Svenska kulturfonden, Amos Anderson, Arne Gyllenberg ja Arne Grahn. Hänelle on myönnetty myös Stiftelsen Stina Krook-palkinto.

"Taiteilijana on riippuvainen omasta etsimisestä, rauhassa ja hiljentymisessä tapahtuvasta luomistyöstä"
- Ulla Malm -


 

 

 

Komendantin Joulu
27.11.2015-10.1.2016


Museon joulunäyttelyssä ”Komendantin Joulu” vierailijat ovat saaneet tutustua joulunviettoon 1700-luvulla sekä komendantti Johan Axel Hägerflychtin elämään. Hägerflycht asui talossa ja oli mukana perustamassa muun muassa Amore Proximi-killan, jonka tiedetään kokoontuneen Komendantintalossa ja järjestäneen täällä myös yleisölle avoimia juhlia.

Inspiraatiota vuoden joulunäyttelyyn saatiin osittain ruotsalaisen kartanonrouva Märta Helena Reenstiernan alias Årstafrun lukuisista päiväkirjamuistelmista.

1700-lukua voidaan pitää huvien ja nautinnon aikakautena. Vuosisataa sävytti myös intellektuelli aatevirtaus valistus, jossa ajattelu perustui systemaattiseen tieteelliseen metodiin. Joulunvietossa pakanalliset ja kristilliset tavat olivat sekoittuneet jo 1100-luvulta ja 1700-luvulla joulunaikaan liittyi lukuisia juhlapäiviä.

Joulukuun 13. vastainen yö oli vaaroja täynnä. Liikkeellä oli yliluonnollisia voimia ja eläimetkin osasivat puhua. 13.12. katsottiin pitkään olevan vuoden pimein päivä. Vuodesta 1764 tiedetään Lucia-pyhimystä esittävän nuoren neidon astelleen kartanoiden makuukammareihin aamiaistarjottimen kera. Oli juhlapäivä. Nautittiin parempaa ja enemmän ruokaa kuin tavallisesti. Aamiaisia syötiin kolme, ensimmäinen oli tosin pelkkä viinaryyppy. Tiernapojat edustavat vanhimpia suomalaisia joulunalusajan perinteitä. Nuoret pojat kiertelivät kaupunkien liepeillä keräten laulamalla varoja tulevaa koululukukautta varten.

Joulunvietto huipentui 24.12. Lahjoja saatettiin antaa heti aamusta, joko pakettiin käärittynä tai ilman käärettä. Itse tehdyt käsityöt olivat tavallisia joululahjoja. Varakkaimmissa perheissä ja säätyläistaloissa annettiin myös ostettuja lahjoja, lähinnä ylellisyystuotteita kuten kävelykeppejä, koruja, nuuskaa, rahaa ja kirjoja. Palvelijat saivat emänniltään pieniä rahalahjoja ja esimerkiksi säätyläisten parissa muodista poistuneita myssyjä. Joulupukki, joka alun perin oli hiipinyt illan pimeydessä koputtelemaan talojen ovia ja heittänyt lahjan ovenraosta, alkoi 1700-luvulla vierailla kodeissa lahjojen jakajana. Joulukuusia alkoi nyt myös jossain määrin esiintyä säätyläiskodeissa.

Kuvissa: Astioita, joiden koristeena on n.k. "Willow"-aihe. Hyvälaatuisen posliinin valmistus Euroopassa alkoi 1700-luvulla. Osa astioista valmistettiin kiinalaisen posliinin muotoa ja/tai koristeaiheita mukaillen. Eräs suosituimmista vastaavista koristeaiheista oli Willow (itkupaju), jota edelleenkin valmistetaan. Kuva-aiheeseen liittyy legenda, joka on englantilaista alkuperää: Mandariini nimeltä Tso Ling asui pagodissa joen läheisyydessä, jonka varrella kasvoi itkupaju. Tso Lingin tytär rakastui isänsä kirjuriin ja rakastavaiset karkasivat yhdessä joen yli. Tso Ling ajoi nuoria takaa ja oli juuri aikeissa tappaa heidät, kun jumalat muuttivat rakastavaiset kahdeksi kyyhkyksi. Kyyhkyt on kuvattuina Willow-koristeen yläreunaan.

Aattoiltaa vietettiin usein kotona perheen, ystävien ja hyvän ruoan parissa. Ohrapuuro oli 1700-luvulla päivällis- ja illallispöydillä usein nähty ruokalaji. Lipeäkala, makkarat ja syltyt olivat myös jo pitkään kuuluneet joulupöydän antimiin. 1700-luvulla joulukinkku ilmaantui säätyläisten joulupöytään ja lanttulaatikko suomalaispöytiin. Osterit kuuluivat toisinaan myös pyhänä nautittuihin herkkuihin. Joululeipä maustettiin esimerkiksi siirapilla, rusinoilla tai sahramilla. Jouluolut oli pyhän tärkein juoma, mutta niin viinaryyppyjä, bischoff-viiniä ja punssia nautittiin myös. Piparkakut ja muut makeat leivonnaiset sekä kahvi ja tee kuuluivat herkkuihin, joita nautittiin myös jouluna.

Juhlaan pukeutuneena

Seuraelämä ja hauskanpito olivat tärkeä osa aateliselämää. Huvituksia oli tarjolla kotioloissa, teatterissa, oopperassa, konserteissa ja tanssiaisissa. Keskustelu, laulaminen, soittaminen, tanssiminen ja eri seurapelien pelaaminen olivat kaikki taitoja, joita edellytettiin.

Vaatteet olivat yhteiskunta-aseman osoittajia. Ylempien yhteiskuntaluokkien edustajat kantoivat koruja ja värikkäitä koristeltuja silkkisiä ja samettisia pukuja. Puuteroidut peruukit, valkeaksi puuteroidut kasvot, joihin oli sipaistu poskipunaa, edustivat ajan muotia. Ehostetut kasvot olivat osoitus siitä, että henkilöllä oli ylemmän sosiaaliluokan ominaisuuksia. Vaatteet muuttivat (ruumiillista työtä tekeville ihmisille ominaisen) luonnollisen kehon ihanteelliseksi. Sitomisen ja toppausten avulla saatiin tiukasti vyötetty keho, joka oli täydellisen itsehillinnän, sielun voiman ja luonteen merkki. Kulttuuria ilmaisivat kapea uuma, korkea rinta, suora ja kapea selkä sekä pienet kaarevat jalat.

Ranska oli muodin edelläkävijä ja -sanelija. Tärkein vaatekappale oli korsetti. Jo lapsia (tyttöja ja poikia) alettiin muokata miniatyyrikorsetein. Korkea-arvoiset naiset pitivät korsettia päivin ja öin.

Vannehame (panier), jossa oli valaanluita tai metallitankoja, loi hameen muodon, jonka leveys oli suurimmillaan 1740-luvulla. Vastaavanlaisesti miesten polvenpituiset takin liepeet tärkättiin ja käännettiin ulospäin. 1760-luvulla hameiden ja takinliepeiden leveys pieneni. Pienemmät ja kätevämmät sivuvannekorit ja toppaukset (pocher) korvasivat vannehameen. Ne sidottiin vyötärön ympärille ja täyttivät lanteenseutua ja hameen takaosaa.

Vannehameen päälle laitettiin alushame. Edestä avonainen puku, (robe), puettiin takin lailla tämän päälle. Sen valmistukseen oli käytetty ruhtinaallisen paljon kangasta. Kyseessä oli ylempiarvoisten käyttämä juhlapuku, jonka malli vaihteli. Ranskalaiseksi puvuksi kutsuttiin mallia, jonka selkäosaa koristi n.k. Watteau-laskokset. Esimerkiksi Beata Maria Munsterhjelmin hääpuku vuodelta 1773 oli tämän mallinen. Suosituimmat värit olivat pastellisävyiset helmenharmaa, vaalean sininen, vaalean vihreä ja vaalean punainen, lisäksi myös verenpunainen.    

Myös miesten ruumiillisia avuja korostettiin vaattein. Polvihousujen kanssa käytettiin takkia, liiviä ja paitaa. Pohkeita voitiin ”parantaa” käyttämällä irtopohkeita. Silloin oli suotavaa käyttää kolmea päällekkäistä sukkaparia, jottei irtopohkeiden saumat näkyisi. Kaulaan sidottiin kravatti (liina), joka usein oli pitsein koristeltu.

Muotitietoinen mies käytti 1700-luvulla saappaita tai nahkakenkiä, joissa oli soljet ja korot. Naisten kengät olivat jokseenkin samanlaiset. Tanssikengät valmistettiin kirjaillusta silkistä.

 

 

 

 
Päivitetty: 4.1.2016
 

Loviisan kaupunki •  Mannerheiminkatu 4, PL 77, 07901 LOVIISA •  puh. (019) 5551 •  faksi (019) 535 791  •  kaupunki(@)loviisa.fi  •  Palaute