Näyttelyt 2014

9.2.-31.8.2014  Loviisan tinanvalajat 1757-1882
9.2.2014 - 11.1.2015  Lampaasta vaatteeseen
9.2.-31.8.2014  Taiteilija Rudi Glad - unohdettu ekspressionisti
28.9.-2.11.2014  Nina Hackman - Välitä! - valokuvia
28.11.2014 - 11.1.2015  Joululahja - museon joulunäyttely

 

 

Loviisan tinanvalajat 1757-1882
9.2.-31.8.2014

Museon erikoisnäyttely esittelee Loviisassa toimineita tinanvalajia ja heidän tuotantoaan. Esineistön suurin osa on museon omista kokoelmista mutta osa on lainattu Suomen Kansallismuseosta ja Porvoon museosta.

Kaikki tinanvalajat eivät olleet syntyperältään suomalaisia, vaan vanhoihin ammattikuntaperinteisiin kuului laajalle ulottuva matkustelu varsinkin kisälliaikana. Suomesta lähdettiin 1700-luvulla usein valtakunnan pääkaupunkiin Tukholmaan ja 1800-luvulla Pietariin. Toiseen suuntaan matkustivat esim. tinanvalajat D. H. Lindegren ja E. Lodin, jotka tulivat Ruotsista Suomeen asettuen Loviisaan.

Loviisan ensimmäinen tinanvalaja Johan Henrik Swahn muutti kaupunkiin jo vuonna 1757. Hän oli kotoisin Turusta ja tuli Loviisaan Tukholman kautta. Isak Gustaf Nordström asettui Loviisaan vuonna 1823 ja kuollessaan vuonna 1882, 59 vuotta alalla olleena, hän oli maamme viimeinen ammattia harjoittava tinanvalaja.

Kuva oik. korkea, sileä kynttilänjalka, jossa helminauhakoristeinen
kellomainen jalusta. Vuosiluku puuttuu.
Göran Fick 1802-1818

Museon ullakkokerroksessa sijaitseva tinanvalajan työpaja on osa erikoisnäyttelyä. Työpaja on ainutlaatuinen koska siellä on Loviisan tinanvalajien vuosina 1757–1882 käyttämiä muotteja ja työkaluja. Kokoelma siirtyi museon alaisuuteen 1910-luvulla intendentti Jedvard D:son Iveruksen aikana.

Museon omistuksessa on eri materiaaleista tehtyjä valajien muotteja ja erilaisia työkaluja sekä sorvi valmiiden tuotteiden käsittelyä varten ja tietysti erilaisia tinaesineitä. Tinaa on käytetty mm. ruoan valmistuksessa ja tarjoilussa, kattauksessa ja sairaanhoidossa. Kynttilänjalkoja valmistettiin paljon, erimallisina ja korkuisina. Usein käytettiin jonkun vanhan mestarin muotteja, ja erilaisilla yhdistelmillä saatiin uusia malleja aikaan.

 

 

Useat pojat sekä myös aikuiset ovat vuosien saatossa leikkineet tinasotilailla ja ensimmäiset tinasotilaat olivatkin valmistettuja Suomessa loviisalaisen mestarin Erik Lodinin toimesta 1787. Isak Gustaf Nordström valmisti sekä leikkikalumuotteja että leikkikaluja tinasta.

Loviisassa toimineet mestarit:
Johan Henrik Swahn    1757 – 1761
Daniel Henrik Lindegren   1762 – 1789
Erik Lodin  1792 – 1801
Hans Christoph Reincke 1799
Göran Fick  1802 – 1818
Isak Gustaf Nordström  1823- 1882 ,  Suomen viimeinen tinanvalaja

 

 

Lampaasta vaatteeseen
9.2.2014 - 11.1.2015    

 

Näyttelyssä voi tutustua lampaan ja villan historiaan sekä villan eri työstö- ja työvaiheisiin lampaan keritsemisestä villan karstaamiseen ja kehräämiseen aina langan kutomiseen ja neulomiseen asti. Esillä on mm. rukki, kangaspuut ja vanhoja ryijyjä sekä vaatteita.

Lammas
Kesylampaita pidettiin aluksi lihan ja maidon takia, Kreikassa alettiin todennäköisesti pitää ensimmäisiä lampaita villan vuoksi runsaat 5 000 vuotta sitten. Varhaisten lammasrotujen villa sopi hyvin rahvaan vaatteisiin mutta huonommin herrasväelle. Suomessa tavallinen rotu on Suomenlammas.

Keritseminen
Lampaat pyritään keritsemään mahdollisimman pian niiden sisälle oton jälkeen syksyllä ja keväällä ennen karitsointia. Kerintä aloitetaan kaulalta ja niskasta ja sitten villa leikataan selästä kylkiä pitkin alaspäin vatsaan saakka.

Karstaaminen
Karstauksen tarkoituksena on saada kuidut yhdensuuntaisiksi ja rullatuksi kehruuta varten.

Kehrääminen
Ennen vanhaan tytöt saivat varhain oppia kehräämään ja kutomaan, jotta he aikuisina pystyivät itse valmistamaan kaikki perheen käyttövaatteet sekä kodin tekstiilit. Villankehruussa käytettiin ensin värttinää, myöhemmin rukkia. Hyvällä perheenemännällä oli villa valmiina ennen Annan päivää 9.12., jonka jälkeen rukkia ei enää saatu käyttää, vaan se oli kannettava ulos tuvasta.



Langan käsittely
Vasta tässä vaiheessa valmiit langat pestiin. Käsinkehrättyä lankaa jaettiin vyyhtiin erimallisten vyyhdinpuiden tai viipsinpuiden avulla.

Värjääminen
Puhdas lanka tai valmis kangas värjättiin käyttämällä luonnon materiaaleja tai ostettuja värejä.

Kutominen
Harmaata sarkaa kudottiin työ- ja käyttövaatteiksi, värikkäämpiä kankaita kansallispukuihin, huiveihin ja liinoihin sekä ryijyjä. Talon tyttäret kutoivat myös kapioarkkuihinsa. Kangaspuilla on pitkä historia. Pronssikaudella (1600–500 eKr.) käytettiin pystysuorassa seisovia kangaspuita. Kangaspuut, joissa oli vaakatasossa makaavat loimet keksittiin 1200- 1300-luvuilla. Niillä voitiin istuen massatuottaa tekstiilejä. Nykyään käytetään pääosin samanlaisia kangaspuita.

Neulominen, virkkaus ja kirjailu
Langasta neulottiin ja virkattiin myös eri tekniikoilla vaatteita – lapasia, sukkia, myssyä jne., ommeltiin myös kauniita koruompeleita tekstiileihin ja vaatteisiin.

 

 


Kuva oik.
Tytön kansallispuku on
Ruotsinpyhtäältä ja naisen Liljendalista

Vaalea puku on Josefina Simosaksen morsiuspuku vuodelta 1910,
Lapinjärvi

Ruudullinen iso huivi tulee Viirilän kotiseutumuseon kokoelmista
 

 

 

 

 


Taiteilija Rudi Glad - unohdettu ekspressionisti
9.2.-31.8.2014


Rudi Glad: Monäs, 1918

Rudolf "Rudi" Glad syntyi 1889 Loviisassa ja valmistui 24-vuotiaana Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulusta. Samana vuonna hän meni naimisiin loviisalaisen Ester Helena Johanssonin kanssa ja muutti takaisin synnyinkaupunkiinsa.

Taidekoulun jälkeisinä vuosina, 1914- 1917, Rudiin vaikuttivat voimakkaasti ajankohtainen Tyko Sallisen Marraskuun ryhmän ekspressionistiset virtaukset. Hän maalasi dramaattisesti ja ekspressionistisesti käyttäen ajalle tyypillistä ruskeanvihreää raskasta väriasteikkoa, sommitelmansa aiheet hän haki erityisesti harjulta ja Loviisan pikkukaupungista.   

 

Kuvassa oik. Rudi Glad: Veneitä rannassa, 1916 ja Kesäilta, 1916

 

 

 

Rudi Glad osallistui vuonna 1918 Taidesalongin näyttelyyn, jossa oli mukana mm. Verner Thomé, Marcus Collin, Mikko Carlstedt, Ragnar Ekelund, ja Jalmari Ruokokoski. Maalaukset ovat nyt voimakkaan sinisiä tai sini- vihreitä.

   
Rudi Glad: Tuulimylly, 1920 ja Mökki, 1918

Vuoden 1920 alussa tapahtuu jälleen muutos. Rudi siirtyy valoisampaan ja kirkkaampaan väriasteikkoon, josta ovat osoituksena hänen uudet aihepiirinsä - talvi ja vesi ja veneet.  Hänen maisemansa ovat myös avoimempia ja avarampia kuin vuosisatamme toisella vuosikymmenellä. Monet aiheista ovat Valkosta ja Patunasta.

 Marraskuussa 1929 Rudi Glad palkattiin Loviisan maistraatin raatimieheksi ja hänen aktiivikautensa taiteilijana päättyi kutakuinkin kokonaan.

Loviisan kaupungin museo osti näytteillä olevat maalaukset vuonna 2012.

  Rudi Glad: Vene lumessa, 1926

 

 

 


Nina Hackman - valokuvia    
Välitä!

28.9.-2.11.2014

Nina Hackman valmistui Taideteollisen oppilaitoksen valokuvauslinjalta vuonna 1964. Hän on työskennellyt 1960-luvun lopulta alkaen freelance toimittajana, valokuvaajana ja kääntäjänä noin sadalle eri aikakausijulkaisulle ja lehdelle.    

                                                                                  

Näyttely ottaa visuaalisesti kantaa suhtautumisemme mereen ja ihmisiin. Kuvissa ovat läsnä sekä kipeät asiat – yksinäisyys, pahoinpitely, sorto, pakolaisuus, ympäristötuhot, väkivalta mutta myös kauneus, hyvyys ja suvaitsevaisuus.


Kuvassa: Suru 1 ja Auta!

Nina Hackman on valokuvannut saaristoa eri näkökulmista. Kuvat ovat osittain realistisia, osittain tulkittavissa unenomaisina satuina.  Hackman on itse osallistunut saastuneen Itämeren luonnonsuojelutoimintaan ja todennut, että työ on jatkuva prosessi johon tarvitaan kaikkien panosta.


Kuva vas. Pilviseinämä, Tarvitsemme kaikki vettä ja Uni (pieni kuva)

 

 


Joulu museossa - Joululahja
28.11.2014 - 11.1.2015    

 

Joululahja osana joulunviettoperinnettä

Joulunvietto juontaa juurensa kristillisestä ja pakanallisesta perinteestä. Kristinuskon puitteissa lahjaperinne syntyi Itämaan tietäjien Jeesus-lapselle tuomien lahjojen myötä.1700-luvun Ruotsista on säilynyt tietoa kahdenlaisesta perinteestä. Ylimystön parissa annettiin lahjoja, jotka olivat itse tehtyjä tai hankittuja käsitöitä tai arvoesineitä. Kansan keskuudessa saattoi lahjansaajan yllättää hiipimällä illalla koputtamaan talon ovea, heittää ovenraosta lahjakäärön, johon kuului ilkamoiva tai ilkikurinen runo ja rientää pikaisesti paikalta. Tästä juontuu ruotsin kielen joululahjaa tarkoittava sana "julklapp" (klappa = koputtaa).

1800-luvun puolivälistä alkaen kaupoista ostettavat lahjatavarat alkoivat yleistyä ja monet kaupat järjestivät joululahjanäyttelyitä.Joululahjamainoksissa tarjottiin 1900-luvun alussa mm. valokuva- ja postikorttialbumeja, seinätauluja, kuvakirjoja, henkseleitä, muhveja ja kaulahuiveja. Talonpoikaisväestöllä oli alkuaikoina rahaa lahjojen ostoon niukalti, joten lahjaksi saattoi korjata vanhan lelun tai ommella nukelle uuden hameen.

   

Kristillisyyden perushyveet, armeliaisuus ja anteliaisuus, ovat keskeinen osa joululahjaperinnettä. 1800-luvulla herrasväki järjesti rahankeräystapahtumia ja nykyään muun muassa Perlastusarmeijan joulupadat ylläpitävät tätä hyväntekeväisyyden traditiota.


Hambergin perhe Loviisassa
Hambergin perhe asettui Loviisaan kauppias Anders Gustaf Hambergin (1808-1896) muutettua kaupunkiin Porvoosta vuonna 1830. Hän perusti kauppapuodin ja nai paikallisen kauppiaan tyttären Alexandra Gratschoffin (1821-1896). Poika Gustaf Hamberg (1857-1909) jatkoi perheen kauppatoimintaa; hän toimi viinien maahantuojana ja mm. huolitsijana ja vakuutus- ja höyrylaivaosakeyhtiöiden edustajana. Hän osallistui myös paikallispolitiikkaan, kirjoitti artikkeleita ja oli taiteellisesti lahjakas. Perheyritys muokkautui vuosina 1904-05 muotoon Gustaf Hamberg’s Successor Aug. Ljungqvist ja sulautui Nordström-konserniin vuonna 1931.

Gustaf Hamberg avioitui kahdesti: vuonna 1896 Hélen Karolina Sundmanin (1858-1899) kanssa  ja myöhemmin Lovisa Matilda Pehrssonin (1864-1936) kanssa. Molemmat avioliitot olivat lapsettomia, mutta Gustaf ja Lovisa ottivat huostaansa Lea-nimisen ottotyttären.

Hambergin perheessä tehtiin joululahjat itse

Gustafin sisar Alexandra Hamberg (1843-1931) piti kirja- ja paperikauppaa osoitteessa Aleksanterinkatu 4. Hän sai oikeudet myydä kaupassaan myös naisten koru- ja koriste-esineitä sekä muotitavaroita.

Gustaf Hambergin sisaret, Hambergin neidit perustivat 1930-luvun lopulla kodin iäkkäille naisille. Hambergin koti lahjoitettiin vuonna 1981 Loviisan kaupungille.

 

 
Päivitetty: 5.12.2014
 

Loviisan kaupunki •  Mannerheiminkatu 4, PL 77, 07901 LOVIISA •  puh. (019) 5551 •  faksi (019) 535 791  •  kaupunki(@)loviisa.fi  •  Palaute