Näyttelyt 2009

25.10.-29.11.2009

Valokuvia, Juha Kokkoniemi 

    

 

28.10.-29.11.2009

"Monogrammi", käsityönäyttely
Järj: Östra Nylands Marthadistrikt

 

15.5.-13.9.2009

Egypti! Egypten! Egypt!

Museon kesänäyttely 2009 esitteli ainutlaatuisen kokoelman muinaisegyptiläisiä esineitä. Näytteillä oli maalattuja sarkofageja, patsaita, ruukkuja ja erilaisia käyttöesineitä sekä esimerkkejä kirjoitustaidon kehityksestä. Esineet olivat peräisin Suomen Kansallismuseosta, Prahan Národni Muzeumista ja Tukholman Medelhavsmuseetista.
                                       

EGYPTI! EGYPTEN! EGYPT!
Näyttely Loviisan kaupungin museossa 15.5.-13.9.2009
Ainutlaatuinen näyttely


Muinaisia egyptiläisiä taideaarteita esitteleviä näyttelyitä on järjestetty Suomessa lähinnä Suomen Egyptologisen Seuran merkkivuosien yhteydessä. Nyt seuran neljättäkymmenettä toimintavuotta juhlistetaan ainutlaatuisen Egypti! -näyttelyn myötä 15.5.-13.9.2009 Loviisan kaupunginmuseossa. Näyttelyssä on esillä noin 250 esinettä, jotka on lainattu muun muassa Suomen kansallismuseosta, Tukholman Medelhavsmuseetista sekä Prahan kansallismuseon alaisuuteen kuuluvasta Naprsték museosta. Prahan esineitä ei ole koskaan aiemmin lainattu entisen Tsekkoslovakian rajojen ulkopuolelle. Kyseisten esineiden vierailu Loviisan kaupungin museoon on todella ainutkertainen tapahtuma, sillä esineille rakennetaan parhaillaan pysyvä näyttelytila Prahaan.   Loviisasta uuteen näyttelytilaan kotiuduttuaan esineitä ei enää lainata ulkomaille. Ainutlaatuista Egypti! -näyttelyssä on myös yhteispohjoismaisten- ja suomalaisten Nubia-kaivausten löytöjen laajempi esittely. Nämä esineet eivät ole koskaan aiemmin olleet julkisesti esillä.

Kuva: Virkamies Useretkauta esittävä patsas. Hiekkakivi, monivärinen koristus, Uusi valtakunta 18.dynastia 1550-1295 e.Kr. Náprstek museum, Praha

Matka ikuiseen elämään    
Muinaisten egyptiläisten ajattelutavan mukaan maan päällä eletty elämä kesti vain lyhyen hetken. Kuoleman jälkeen oli sen sijaan mahdollisuus päästä osalliseksi ikuisesta elämästä. Auvoisen elämän toteutuminen ihanassa lännen maassa vaati kuitenkin huolellista valmistautumista. Elämää varten tarvittiin keho. Palsamoidun ruumiin oli määrä kestää ikuisesti, mutta jos tämä jostain syystä tuhoutuisi toimivat ruumista suojaavat muumionhahmoiset arkut vainajan varakehoina. Arkun perustehtävä säilyi samana vuosituhansien ajan. Arkkujen muoto ja koristelu kuitenkin vaihtelivat eri aikakausina. Näyttelyssä voi tutustua useammalle aikakaudelle tyypillisille arkuille, joista esimerkiksi höyhenkoristeista niin kutsuttua Rishi-arkkua ei ole ollut maassamme koskaan aiemmin esillä.

Tuonpuoleisen elämän toinen edellytys oli ravinnon saanti, joten hautaan otettiin mukaan ruokaa ja juomaa. Koska oli mahdollista, että elämä manalassa olisi hyvinkin maan päällisen elämän kaltaista, otettiin ravinnon lisäksi mukaan myös kaikenlaisia arkisia tarvekaluja kuten huonekaluja, vaatteita ja työkaluja. Hautaan on otettu mukaan jopa käytössä melkein loppuun kulunut luuta. Olihan mahdollista että manalassakin joutuisi joskus hiukan siivoamaan. Luuta ja monet muut ihastuttavat arkiset hautalahjat ovat nähtävissä Egypti! -näyttelyssä.

Siltä varalta, että manalassa joutuisi tekemään työtä, haudan omistaja teetätti itsestään vastaaja- eli ushebti-patsaita. Nimitys ushebti tulee egyptin kielen sanasta wesheb, joka tarkoittaa vastata. Jos tuonelassa kuului kutsu työntekoon, toimitti ushebti vaadittavat tehtävät vainajan sijaisena. Haudan omistaja ei kuitenkaan halunnut näännyttää "varaminäänsä" työnteolla. Hän teetätti 365 patsasta. Kunkin patsaan vuotuinen työmäärä oli tuolloin kohtuullinen, päivä vuodessa. Ushebti-patsaita on säilynyt niin käsityöläisten, virkamiesten kuin kuninkaidenkin haudoissa. Niitä on näyttelyssä esillä lukuisia.

Lukuisten hautaan ja hautatapoihin liittyvien esineiden rinnalle on museon kellariin myös rakennettu thebalaisen hautakammion kopio. Se antaa käsitykseen tilasta, johon hauta-arkut ja lahjat sijoitettiin. Hautakammion seiniä koristavat kuva-aiheet ja tekstit kertovat niin hautarituaaleista kuin vainajan matkasta kohti ikuista elämää.

Assuanin padon rakentamista edeltäneet laajat pelastuskaivaukset
Unescon järjestämät ennen näkemättömän laajamittaiset kansainväliset arkeologiset pelastuskaivaukset Egyptissä ja Sudanissa edelsivät suuren Assuanin padon rakennustöitä 1960-luvulla. Kyseessä oli ihmiskunnan yhteisen kulttuuriperinnön kartoituksen ja pelastamisen suururakka. Mahtavin yksittäinen projekti oli Abu Simbelin temppelin siirto nykyiselle sijaintipaikalleen. Suomi osallistui pelastustyöhön sekä osana yhteispohjoismaista Nubia-retkikuntaa (1961-1964) että suomalaisen Nubia-retkikunnan myötä (1964-1965).

Yhteispohjoismainen Nubia-retkikunta
Yhteispohjoismainen Nubia-retkikunta sai laajan 150 km2 kattavan kaivausalueen Niilin itärannalla Egyptin ja Sudanin välisen rajan eteläpuolelta. Neljän kenttätyökauden työtulos oli merkittävä sekä esille saadun uuden tiedon että löytöjen määrän suhteen. Kaivauskohteita kertyi yhteensä 4 200 hautaa, viisi kirkkoa sekä pari linnoitusta. Löytöjen joukosta voi mainita esimerkiksi 6 000 tekstiilin katkelmaa, 3 000 ehjää keramiikka-astiaa ja 1 500 yksilön ruumiilliset jäänteet. Retkikunnalla oli erittäin korkea profiili, sillä kaivausryhmään kuului muun muassa silloinen kruununprinsessa, nykyinen Tanskan kuningatar Margrethe.

Suomalainen Nubia-retkikunta, Gustaf Donnerin suursaavutus
Yhteispohjoismaisen retkikunnan päätettyä työrupeamansa pelastuskaivauksia jatkettiin Gustaf Donnerin järjestämän suomalaisen Nubia-retkikunnan voimin. Suomalaisten kaivausalue sijaitsi yhteispohjoismaisen kaivausalueen rajalla. Se kattoi 15 kilometriä pitkän matkan Niilin itärantaa. Työryhmän saavuttua majapaikkaansa, lähistöltä löytyi heti laajahko koskematon hautakenttä. Kaivausalueelta saatu uusi tieto ja löytöjen kokonaismäärä oli myös suomalaisen Nubia-kaivauksen osalta huomattava. Sudanilainen muinaismuistohallinto oli erittäin antelias löytöjä jaettaessa, joten Suomen kansallismuseon kokoelmiin päätyi hyvin merkittävä ja arvokas kokoelma Nubialaisia muinaismuistoja.

Nubia-löydöt ensi kertaa laajemmin yleisön nähtävissä
Nubia-retkikunnat tarjosivat nuorille tutkijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden kouluttautua egyptologian huippuosaajiksi. Gustaf Donnerin lisäksi taitaviksi tutkijoiksi valmistuivat myös Irmeli Ojamaa-Koskinen ja Rostislav Holthoer. Holthoer laati väitöskirjatutkimuksensa yhteispohjoismaisen retkikunnan uuden valtakunnan aikaisen keramiikkaan paneutuen. Tästä johtuen Suomen kansallismuseoon deponoitiin tuhansia yhteispohjoismaisen retkikunnan löytöihin kuuluvia keramiikka-astioita. Vain yksittäinen astia on aiemmin ollut egyptologissa näyttelyissä esillä. Egypti! -näyttelyssä yleisöllä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus tutustua laajemmin sekä yhteispohjoismaisen että suomalaisen Nubia-retkikunnan löytöihin. Nubiassa suoritettujen kaivaustöiden eri vaiheita valottaa myös näyttelytiloissa esitettävä kuvasarja.

 

6.2.-15.3.2009

"KULLAN KARTANON VAATEKAAPISTA"

Bo Lönnqvist
6.2.2009

Kullan Kartanon vaatekaapista    

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Kullan kartanon irtaimistoon kuuluu laaja pukukokoelma, etenkin naisten muotipukuja, joka ajallisesti kattaa 150 vuotta ja neljä sukupolvea. Vanhin puku on nuorikon puku vuodelta 1857, uusimmat on hankittu 1980-luvulla. Arvokkaisiin vanhimpiin pukuihin kuuluvat mm. ylioppilasosakuntien tanssiaisissa 1886 käytetty iltapuku, morsiuspukuja vuosilta 1896, 1907 sekä 1940- ja 1950-luvulta, Loviisan kylvettärien juhlassa v.1916 käytetty puku, odottavan äidin muotiasu v.1911 sekä ristiäispukuja. Pukukokoelma on vaalittu ja sen asuja on käytetty seuraelämässä, ulkomaanmatkoilla, elämän ja vuoden juhlissa sekä historiallisten kuvaelmien ja kavalkadien keskeisinä elementteinä. Kartanon toimiessa toisinaan myös suomalaisten elokuvien taustana, lavastajat olivat haltioissaan ullakon pukuaarteista. Kokoelmaa täydentää iso määrä hattuja, huiveja, kenkiä, käsilaukkuja ja muita asusteita.

Kartanon vaatekaapit tarjoavat erinomaisen kuvan kansainvälisen muodin vaikutuksesta ylhäisöpiireihin, olkoonkin provinsiaalisessa muodossa. Koostuihan Kullan herrasväen seurapiiri sekä Itä-Uudenmaan muiden kartanoiden omistajista että Loviisan porvariston, kuten virkamiesten, lääkäreiden, arkkitehtien, opettajien ja kauppiaiden rouvista. Puvut on teetetty Helsingin muotisalonkeissa ja Loviisan ompelijattarien taitavilla käsillä. Niistä korostuvat sekä tilaajien valveutunut muotitietoisuus, varma maku että taidokkaan käsityön arvostus. Paljon on myös hankittu vuotuisilla matkoilla Ruotsiin, Saksaan, Ranskaan ja Italiaan sekä saatu lahjoina. Kartanossa säilyneet tarkat matkapäiväkirjat ja kuva-albumit täydentävät täten kokoelmatietoja. Nyt näytteillä olevat puvut edustavat 1900-luvun modernit vuosikymmenet 1920-luvusta aina 1960-luvulle, eli aikaa jolloin Pariisin "haute couture" vielä hallitsi maailmaa.

Pukuja ovat käyttäneet Kullan rouvat Gerda Grahn (1886-1986) ja hänen tyttärensä Anna-Ulla Grahn-Wallen (1911-2005). Molemmat olivat kiinnostuneita vaatteista, vaikka hyvin eri tavalla. Gerda Grahn harrasti perinteiden vaalimista, käsityötaidetta, naamiaisia ja romantiikan sävyttämää kartanoelämää. Tytär Anna-Ulla oli maanläheinen, käytännöllinen talouden hoitaja, maanviljelijä ja innokas autoilija. Myöhemmin muotia seurattiin television välityksellä, jolloin etenkin kuningatar Elisabetin, Grace Kellyn, Jacqueline Kennedyn ja kuningatar Silvian luomuksia kommentoitiin. Kullan rouvat olivat taitavia käsitöiden tekijöitä ja pukuja on myös muutettu ja täydennetty tarpeen vaatiessa. Vaatekaapin kartuttaminen ja hoitaminen niin, että aina löytyisi oikeata pukua tiettyä tilaisuutta varten, kuului perittyyn kulttuuriseen "pääomaan". Se oli osa elämäntyyliä. Muotitaidolla ei olisi ollut merkitystä ilman ajateltua käyttötilannetta, joka loi vaatteelle kestävää symboliarvoa. Vaatteita ja värejä miellettiin osana sisustusta, juhlapöydän kattausta ja vieraanvaraisuutta, mikä loi elämään järjestystä, jatkuvuutta ja ja merkityksellisyyttä. Nykyajan katsojille puvut tarjoavat sekä tuulahduksen eri aikakausien dramatiikkaa että syvällistä perspektiiviä elämään suurena tarinana.

Loviisan kaupungin museo
Stiftelsen Kulla Herrgård

 

 





 

 
Päivitetty: 10.1.2011
 

Loviisan kaupunki •  Mannerheiminkatu 4, PL 77, 07901 LOVIISA •  puh. (019) 5551 •  faksi (019) 535 791  •  kaupunki(@)loviisa.fi  •  Palaute