Salin tapetti

 

 
 

Kuggomskolanin kaksivuotisen koristemaalauslinjan oppilaat tekivät tutkimustyötä vuoden vaihteessa (02/03) Loviisan kaupunginmuseossa opettajansa Pontus Tunanderin johdolla. Silloin löydettiin erään ovenkarmin alta kaistale käsinmaalattua tapettia, joka osoittautui oppilaille ennestään tutuksi. Nimittäin koulutuksen alussa oppilaat saivat tehtäväkseen konservoida ja restauroida juuri samaa tapettia, joka oli löytynyt Kuggomista koulun lähellä sijaitsevasta 1700-puolivälissä rakennetusta majurin talosta! Samaa mallia oli siis myös käytetty Komendantintalossa, luultavasti silloin kuin taloa sisustettiin kuningas Kustaa III:n vierailua varten 1780-luvulla.

Pontus Tunander
konservaattori, NKF
Ruotsi

SILKKITIELTÄ LOVIISAN KOMENDANTINTALOON

Sininen väri on jotain erityistä, sen tiedämme jo lapsuudesta, mutta miksi on näin? Loviisan kaupunginmuseossa on meneillään juhlasalin seinien palauttaminen niiden 1700-luvun asuun. Kun näkee siniset koristemaalaukset voi olla kiinnostavaa tuntea tämän kysymyksen taustat.
Moni seikka tukee käsitystä, että silkkitie kulki romaanisella keskiajalla (noin v.1050-1250) Itämeren ympäristössä. Me tunnemme silkkitien kauppatienä jota pitkin mausteet, posliini ja juuri silkki kulkivat Kiinasta Eurooppaan menneinä aikoina. Mutta mitä meillä oli tarjota Kiinalle, jossa sivistystaso oli korkeampi kuin meillä?

Kauppatien perustaminen ja menestyminen vaati tavaroiden kysyntää molemmissa päissä. Kiinalaisia kiinnosti oikeastaan vain kaksi tuotetta Euroopassa. Toinen oli hopea, josta muuten raaka-ainerikkaassa Kiinassa oli pulaa, mutta tätä metallia voitiin saada lähempääkin, esimerkiksi Intiasta. Sen sijaan toista kiinalaisia kiinnostavaa ainetta pystyivät vain Eurooppalaiset valmistamaan. Tämä aine oli ultramariini- niminen, loistavan värinen, sininen väripigmentti, jonka kiinalaiset hyväksyivät maksuksi arvokkaimmista tuotteistaan. Absurdia oli, että ultramariinin raaka-aine oli peräisin juuri Kiinasta.

Kiinan lounaisimmassa osassa, vaikeapääsyisessä paikassa korkealla Hindukushissa sijaitsi myyttinen badakshan- kaivos. Kaivoksen tiedetään olleen toiminnassa yli 8 000 vuotta. Siellä louhittiin Lapis- Lazuli- nimistä jalokiveä. Kaivoksen ohi kulki myös silkkitie. Karavaanit rahtasivat suuria määriä tätä jalokiveä Eurooppaan. Erittäin monimutkaisen prosessin avulla sininen väri eroteltiin tästä kalliista kivestä, mutta hävikki oli valtava, kilosta kiveä saatiin vain 10-20 grammaa hienointa ultramariinia. Näin väristä tuli tähtitieteellisen kallista. Kaikkina aikoina se on ollut huomattavasti kalliimpaa kuin kulta, ja katolisessa maailmassa sitä sai ajoittain käyttää vain neitsyt Marian vaatteiden maalaamiseen. Se oli aikoinaan ainoa täysin kestävä sininen väri ja niin ollen se saavutti erityisaseman muiden värien joukossa, eikä vähiten täällä pohjolassa, jossa sillä käytiin vilkasta kauppaa.

Mitä tällä kaikella on sitten tekemistä Loviisan komendantintalon kanssa? Vasta 1700-luvulla tuli yleisesti saatavaksi halpa, mutta kuitenkin kestävä toinen sininen väri. Tämä oli syvän sininen rautapigmentti, joka tunnetaan mm. nimillä ”pariisinsininen” ja ”berliininsininen”. Tämä sininen noteerattiin kaikista väreistä korkeimmalle ja koettiin jopa kuninkaalliseksi. Siksi tätä väriä on käytetty myös komendantintalon juhlasalissa, ehkä juhlistamaan kuningas Kustaa III:n vierailua talossa.

 


 

 
Päivitetty: 18.10.2012
 

Loviisan kaupunki •  Mannerheiminkatu 4, PL 77, 07901 LOVIISA •  puh. (019) 5551 •  faksi (019) 535 791  •  kaupunki(@)loviisa.fi  •  Palaute